Leads, South Dakota
2.6.2017
Leads, South Dakota
Aamulla heräsin kun pikkuisemme
liikehti masussani, hän vaikutti paljon virkeämmältä kuin minä
tai mieheni... Käänsin muutaman kerran kylkeä ja luovutin sitten,
suihkun kautta jalkeille. Miehelläni alkoi taas työaamu puhelimen
sekä sähköpostin välityksellä, kuten jokaisen arkiaamuna täällä.
Kotivahtiin satiin yhteys, väpä-kissalla kaikki hyvin kuulemma.
Lämpötilat meillä kotoa Suomessa ulkosalla +4 ja sisätiloissa +17
joten patterit on otettu kuulemma uudestaan käyttöön kesästä
huolimatta.
Aamiainen oli todella hyvä täällä
Dakota Spur -hotellissa! Tätä hotellia voin suositella kaikille, ihan jo raskaana olevan
matkalaisen näkökulmasta.
Olime Dakota Spurin toiset suomalaiset asiakkaat. Veimme Suomen johtoasemaan muihin pohjoismaihin verrattuna!
Rv 23 meneillään !
Lähdimme neliveto-Nissanillamme päivän seikkailuihin pitkin
Nemo Roadia. Nousimme ylös vuorille, ja ajoimme
pitkin Needles Pin – Roadia, näimme huikeita kalliomuodostelmia
ylhäällä 7000 jalan korkeudella. Yritin ottaa valokuvia, mutta on
pakko todetta että valokuvat eivät oikein tee maisemille oikeutta,
ne pitää itse nähdä ja kokea. Välillä satoi rankasti ja
salamoi, sitten taas paistoi aurinko. Sade raikasti ilmaa mukavasti.
Lämpötila huiteli +30 kieppeillä Suomen lämpötila-asteikolla..
Poikkesimme Sylvan Lakella, jossa
mieheni kiipesi vanhan Jonh Gillin tekemän boulder-brobleeman
50-luvulta. Kyseisellä alueella oli runsaasti turisteja joten
lähdimme sieltä pian jatkamaan matkaamme. Poikkesimme Rock Mazella,
jätimme auton tien toisella puolella sijaitsevalle Steamboat
Rock-nimisen picknik alueen parkkipaikalle. Suosittelen tätä
kyseistä kohdetta ulkoilusta ja patikoinnista pitäville
matkailijoille, kauniit maisemat sekä helppokulkuiset polut. Matkan
varrella ohitimme paikan nimeltä ”Novak” jonka kohdalla
bongasimme kyltin ”population 3” eli asukasluku oli todella
minimaalinen täällä maaseudulla.
Mietin mikä saa ihmiset muuttamaan South Dakotaan, hiljaisiin ja ”Villin lännen”
jäljiltä miltei autioituneisiin pikkukyliin. Tutustuin kahteen
Leadin asukkaaseen, jotka valottivat omia perustelujaan tänne
muuttamisesta.
Hotellissa tapaamani keski-ikäinen
mieshenkilö John, kertoi asuneensa aiemmin New Yorkissa, ilmeisesti
miltei koko ikänsä ennen Leadiin muuttamistaan. Hän oli
laskeskellut että mikäli hän haluaa pärjätä eläkeellään ja
saada rahaa säästöönkin jäljelä olevina työvuosinaan, olisi
järkevintä muuttaa joko Texasiin tai South Dakotaan, joissa verotus
on merkittävästi vähäisempää kuin New Yorkissa. Selvisi että
lisäksi South Dakotassa ei ole auton katsastuspakkoa vuosittain,
mitä taas Texas puolestaan edellyttää, siksipä hän siis päätyi
Leadiin, South Dakotaan. John oli perehtynyt perinpohjaisesti Lakota-intiaanien historiaan alueella, saimmekin aiheesta monta hyvää keskustelua aikaiseksi. Vaihdomme yhteystietoja ennen kuin tiemme erkanivat, jotta voisimme jatkaa keskusteluja internetin välityksellä.
Dakota Spur hotellin pitäjä
puolestaan, hyvin viehättävä yli 70-vuotias pirteä rouva, oli
alunperin varttunut Indianassa. Hänellä oli neljä aikuista poikaa
aviomiehensä kanssa, pojat elivät kaikki jo omillaan kuka missäkin
päin Amerikkaa. Kuulemma hotellin pitäjä oli veneillyt miehensä
kanssa pitkän aikaa Kalifornian rannikolla, sekä myös Meksikon
rannikon puolella. Hänen miehensä oli pitänyt blogia heidän
reissuistaan useita vuosia, ja vaihdoimmekin heti blogiosoitteita. Nästä blogiteksteistä on kuulemma luultavasti luvassa kirja! He
olivat ajelleet South Dakotassa, ja tutustuivat vanhaan huvilamaiseen
taloon, joka heti ensikäynnillä ”felt like home” eli tuntui
kodilta. He ostivat kyseisen talon, ryhtyivät remontoimaan sitä
asuttavaan kuntoon ja aloittivat hotellin pitämisen Dakota Spurissa.
Eli toisin sanoen, he tunsivat löytäneensä kodin, ja siitä syystä
muuttivat Leadiin. Suosittelen heidän näkökulmaansa kaikille. Sitä
ajatusta, että elämä on tässä ja nyt, ikävuosia on tulossa juuri
sen verran kuin sattuu tulemaan. Ja koska huomista on mahdoton
ennustaa, kannattaa tästä hetkestä ottaa kaikki ihana irti!
Dakota Spurin terassi
Ajoimme myös ”Pahkamaa”-nimisen
tien ohi. Otin valokuvan pitkästä postilaatikkorivistöstä, ja
jäin miettimään littyikö nimi mahdollisesti Merijärven
Pahkalaan. Sieltä on minun sukuni nimittäin lähtöisin, ja
sukulaisiani onkin Amerikassa asumassa jo monessa polvessa. Sekä
isäni äidin (Raahesta) että isäni isän (Merijärveltä) puolelta
on sukulaisia muuttanut Amerikkaan 1900-luvun alussa. Onnekseni olen
myös saanut tutustua heidän jälkeläisiinsä ja pidämme nykyään
yhteyttä toisiimme. Kirjoittelen sukuhistoriastani myöhemmin
luultavasti lisääkin, sillä historia ylipäätään on mielestäni
mielenkiintoista. Toivottavasti saan kirjoitettua pätkiä
sukuhistoriastani myös teitä lukijoita kiinnostavaan
muotoon!
Pahkamaan postilaatikkorivi
Myöhään illalla, kaikkien päivän seikkailujen jälkeen, löysimme hyvin
persoonallisen oloisen ja myös hiukan rähjäisen saluunan nimeltä
”Lewies's”, joka sijaitsi Spear Fish -Kanjonille johtavan tien
varrella. Ruoka oli rasvaista, suolaista ja täyttävää.
Kyytipoikana hörpimme oluet, minä luonnollisesti alkoholittoman
O'douls-oluen, joka on muuten todella hyvää kylmänä.Tarjoilija oli
hieman tylyn oloinen ja kiireinen, jätimme hänelle kuitenkin 5
dollaria tippiä, sillä tipin jättäminen täällä
ravintolakäynnillä on ikäänkuin pakollista. Toisin sanoen, on
etikettivirhe jos et jätä tippiä tarjoilijallesi.
Sisustuselementteinä saluunassamme toimivat kaksi niin likaista
akvaariota, että niiden läpi ei nähnyt, pari katosta roikkumaan
ripustettua rikkinäistä moottoripyörää sekä sekalainen
valikoima neonvalokylttejä teksteineen. Makuasioista ei voi kiistellä. Muu saluunan asiakaskunta
tuntui humaltuvan sulkemisaikaa kohden, draamaa oli selvästi ilmassa
vieressämme istuvalla seurueella ainakin. Poistuimme pikaisesti kun
saimme syötyä, olimme molemmat jo väsyneitä ja valmiita
nukkumaan.
Iltanäkymä Leadin kattojen tasalta
Hotellin sänky oli yllättävän
”comfortable” pitkän päivän jälkeen, uni yllätti samantien.
Sweet Dreams!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ja palaute ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin! Kiitos.