Läheisyyttä ja pintaremonttia

12.8.2017


Viime kerralla kirjoittaessani sanoin palaavani tähän läheisyys-aiheeseen ensi kerralla. Hääpäivä ja raskauteni ovat saaneet minut pohtimaan aihetta. Myös murrosikäinen 12-vuotias poikani on antanut minulle ajateltavaa aiheesta, hän kun ilmoitti haluavansa nykyistä enemmän yksityisyyttä ja omia vapauksia.

Kesän kuluessa esikoiseni on kuin varkain ottanut harppauksen kohti nuoruutta. Yhtäkkiä pieni poikani on poissa, vaikkakin minun pääni sisällä ja sydämessäni aina lähellä. Mutta edessäni seisookin pituiseni, fiksu ja monella tavalla kasvanut komea nuori mies. Enää hän ei halua pitää minua kädestä eikä hän soita koulun jälkeen että ”äiti milloin tulet kotiin on jo ikävä”. Minä kyllä soitan hänelle, ja minä kyllä kerron että minulla on ikävä. Tällaisia soittoja hän ei enää haluaisi. Jos lapseni ei ole jäähallilla treeneissä, on hän kavereidensa kanssa tai jopa 12-13-vuotiaita tyttöjä treffaamassa. Ilman minua. Ja minun täytyy antaa hänen mennä. Sehän tässä on surullista ja haikeaa, minulle.



Minä ja nuorempi poikani keväällä 2007 <3


Onneksi 10-vuotias pikkuveli on yhä ”äitin poika”. Ja kohta syntyy pieni vauva syliini hellittäväksi ja hoivattavaksi, vielä kerran saan antaa ja vastaanottaa pienen ihmisen pyyteetöntä läheisyyttä. Ei kai arvokkaampaa ja kallisarvoisempaa asiaa tässä maailmassa olekkaan. Kaikki nämä muistot läheisyydestä jäävät ikuisiksi ajoiksi sydämeeni, ne ovat minun aarteeni.

Nyt ennen kuin alan niiskuttaa raskaushormonieni keskellä, siirryn pintaremontti-aiheeseen. Meille asennetaan nyt tänä viikonloppuna uusi lattia keittöön sekä eteiseen. Alle tulee lattialämmitys ja päälle mikrosementti. Minä otin omaksi projektikseni meidän pikkueteisemme. Sen jonne ensimmäiseksi astutaan ovesta, kun tullaan sisään.



Pikkueteisemme ennen remonttia


Paklasin eilen seinän pikkuvirheet sen jälkeen kun remonttimies oli saanut vanhan laattalattian alta pois. Myös vanha 80-luvulta peräisin oleva haitariovi otettiin naulakon edestä pois. Vanha seinänaulakkokin lähti kaatopaikalle. Yläkaapeista poistetaan ovet. Vanha pikkupatteri irroitettiin sillä lattialämmitys korvaa sen. Maalaan seinät huomenna kaura-sävyllä, ovenkarmit puolestaan maalarinvalkoisella. Parin viikon sisällä saapuvat koko seinän mittaiset peililiukuovet ja uusi seinänaulakko niiden taakse. Jotenkin tosi ihanaa päästä itse puuhastelemaan ja remontoimaan omaa kotia, tuskin maltan odottaa että kaikki saadaan valmiiksi. Laitan kuvia sitten kun projekti parin viikon sisällä valmistuu!



Raskausviikko 33 meneillään joten minä ja kissa otamme rennosti


Rakas aviomieheni oli purjehtimassa yhden yön reissun muodossa. Hän usein vitsailee että ikinä ei tiedä mitä olen saanut aikaiseksi kun hän ”jättää” minut yksin kotiin. Lähdemme vielä tänä iltana katsomaan Vantaan näyttämön teatteriesitystä ”Täällä pohjantähden alla”. Pitkä esitys kuulemma joten onneksi on myös väliaika. Tämän jättimasun kanssa alkaa olla tukalaa ja siksipä kaikenlaiset riennot ovatkin jääneet minun osaltani jo miltei kokonaan.


Ensi kertaan taas!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teinipojan kanssa keväistä sisustussuunnittelua

Kesämökki ulkomailta

Life Is A Highway!